Sainpa nyt kuitenkin inspiraation kuvattomaan postaukseen Katja Ståhlin mainion heppablogin innoittamana. Katjan blogissa pohdittiin juuri ratsastuksen opetuksessa käytettyjä käsittämättömiä vakioilmauksia, jotka tuppaavat jäävän epäselviksi ja vaille mitään merkitystä. Eräs tällainen on paljon käytetty "ratsasta takaa eteen". Katja peräänkuulutti kunnollisia mielikuvia pelkän ratsastusjargonin jankkaamisen sijaan.
Koska kuvittelen ymmärtäväni mitä monet esitetynkaltaiset fraasit tarkoittavat (ja millaista fiilistä niiden avulla tavoitellaan), ja koska itsekin olen tainnut syyllistyä näiden käyttöön, päätin haastaa itseni käymällä läpi joitakin näistä lausahduksista yrittäen kuvailla, mitä niillä ajetaan takaa, sekä tarjoamalla käyttökelpoisia mielikuvia näiden liirumlaarumien avautumiseen.
Aloitetaan tällä "ratsasta takaa eteen" (joka kuulostaa kieltämättä juuri niin älyttömältä kuin Katja sen kuvasi: "Mihin muualle ratsastaisin, kuin eteen?" :D ).
Ohjeella haetaan (ensisijaisesti) sitä, että hevonen liikkuu aktiivisesti. Hyvinkin kokenut ratsastaja usein tyytyy kovin rauhalliseen liikkeseen, suorastaan laiskaan, ja tästä löysästä liikehdinnästä vielä "liikutellaan kuolainta" niskan alas laskemiseksi näennäistä "muotoa" tavoitellen. Kiltti heppa laskee päätään ja kulkee suht koht nätisti, mutta laiskana pötkönä (ja kuolaimen liikuttelun jälkeen entistä hitaammin). Jos eteen tulee vaikkapa kulma, on pötköllä kaksi mahdollisuutta: joko nostaa niskaa, jottei kaatuisi, tai mennä kylkimyyryä sisään kaatuen pötköytensä säilyttäen.
Kyseessä on tällöin kottikärryllä ajelu. Hevonen on etupainoinen, ja sillä pääsee töyssystä vain ajamalla kovempaa, jottei eturengas töksähtäisi, ja se täytyy kääntää vinosti kuin lentokone. Lössörenkaisen kottikärryn sijaan olisi hauskempaa, jos alla olisi hyppykeppi. Kovassakin vauhdissa voisi vaihtaa suuntaa miten vain pystyasennon säilyttäen (näkee minne menee ja on kokoajan valmiina mihin vaan), eikä olisi töyssyistä huolta. Vaihtoehtoisesti voisi kuvitella keulivansa mopolla. Kiihdytys ja keula pystyyn, niin voi kääntyä vaikka kolikon päällä 360 astetta. Yritäpä samaa kolmirenkaisella kottikärryllä kaikki renkaat maassa pitäen! Juuri näin toimii lötköpötkö.
"Takaa eteen ratsastuksessa" hevosen toivotaan siis liikkuvan kuten keuliva mopo. Ihmiset ratsastavat lähes poikkeuksetta niin hitaasti, että ihan puhtaasti nopeuttakin on syytä usein lisätä, mutta vauhdin lisäämisestä ei kuitenkaan sinänsä ole kyse. Hevosen ei tarvitse ompelukoneenomaisesti tikittää (kottikärry on yhä kottikärry, vaikka sitä ajaisi kovempaa), vaan sen tulee liikkua voimakkaammin ja aktiivisemmin. Usein riittää se, että hevonen herätellään tavalla tai toisella, ja tämän jälkeen pidetään huoli liikkeen aktiivisuudesta. Tämän voi tehdä motivoiden (hypätään vaikka alkuun vähän) tai harjoituksien avulla (esimerkiksi pitkällä sivulla reilusti reippaammin, ihan vauhtiakin lisäten, lyhyellä sivulla hitaammin). "Eteenratsastus" vaatii tietysti myös sen, että hevonen on herkistetty avuille, sillä pelkkä turran kyljen loputon pusertaminen ei tuota keulivaa mopoa. Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen, on tarpeen työskennellä se asia ensin kuntoon: siis kevyt pohjeapu, vahvempi pohjeapu, yhä vahvempi apu (esim. raippa), koventuen kunnes hevonen reagoi, ja näitä harjoituksia niin pitkään, että kevyt apu jälleen riittää.
Keulivalla mopolla voi sitten vaikka sille "kuolaimellekin ratsastaa", kun on jotain siellä kuolaimella tarjolla ylipäänsä.
 |
| Laitoinpa kuvan kuitenkin (tämä oli blogin varastossa valmiiksi) - kesää muistellessa! |
Katjan blogissa sekä postauksen kommenteissa mainittiin myös mm. "ratsasta pohkeella kohti ohjaa" (jonka merkitys on jotakuinkin sama kuin ratsasta takaa eteen), "pohkeen edessä/takana" sekä "tyhjä kuolaimelle". Tuleeko mieleen muita sanontoja, jotka kaipaisivat selvennystä? Jatkan näiden käsittelyä tulevissa postauksissa.
